Meillä tehdään jalostussuunnitelma kahdesti vuodessa, ja pitkin vuotta sitten pieniä viilailuja tarpeen mukaan. Eli katsotaan jokainen lehmä asiantuntijan kanssa ihan paikan päällä ja mietitään, että onko se niin hyvä, että jatkaa sukuaa ihan omalla rodulla vai siirtyykö lihavasikoiden tekoon. No, pikkuisen pääsi karkaamaan liharotusiemennysten osuus liian korkeaksi, ja nyt sitä pitäis sitten tuoda alaspäin. Siis voi kauhistus että on vaikeaa! Melkein joka lehmästä löytyy jotain sanomista, tai siis kaikista, koska täydellistä ei ole. Mae West on kyllä aika lähellä.Olen plarannut nykyistä jasua, tuotoslistoja, robotin listoja ja omaa päänsisäistä kovalevyä edestakaisin, rinnakkain ja päällekäin ihan hulluuteen asti. Eikä tästä meinaa tulla valmista edes omassa päässä. Ei muuten yhtään auta, että meidän luotto-jasuilija lähti muihin hommiin ja tilalle tuli nyt ihan vieras ihminen. Ressi siitäkin, että miten ajatukset sopii yksiin. Viime kädessä me tietysti sanotaan mitä millekin lehmälle laitetaan, mutta eihän se hauskaa ole jos jokaisesta ollaan eri mieltä.
 |
| Hovin Bambi |
Ei pidä unohtaa henkilökemioiden merkitystä. Isäntä tykkää toisesta ja minä toisesta ja sitten pitää löytää se kompromissi, että mitä näille meidän lellikeille tehdään. Onneksi ollaan miehen kanssa tässä asiassa melko pitkälti samalla linjalla, molemmilla on sama suunta, että mitkä on painopisteet on ne mihin keskitytään. Tavoite on saada niitä vanhoja rouvia, eli 5+ kertaa poikineita lisää. Nyt niitä viidesti poikineita ei ole kun kaksi, samoin kuudesti poikineita. Yhtä vähemmällä tulee sitten jo 11, mikä on ihan mukava osuus jo sekin, varsinkin kun 9 vielä jatkaa uraansa seuraavalle kaudelle.
No, perjantaina sitä ollaan sitten tositoimissa, eiköhän siitä taas ihan hyvä tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti