Huonosti käyttäytyvät eläimet

On aika harvoja asioita, mitkä käy mun hermon päälle yhtä herkästi kun huonosti käyttäytyvät eläimet. Ihan sama, onko eläin iso vai pieni, mutta sikailua en katsele. Silläkään ei ole merkitystä, onko se huono käytös yleistä, toisiin eläimiin tai ihmisiin  kohdistuvaa.

Löytyi vanha kuva Ilotuksesta, onhan se ihan lehmän näköinen

Noiden isojen kanssa kun tekee töitä, lehmien siis, niin hyvän käytöksen merkitys korostuu. Kun itse painaa 70 kiloa näin massakaudella ja normaalisti vähän vähemmän ja vastustaja 700+ kiloa, niin voimasuhteet on lievästi sanottuna lehmän puolella. Kuitenkin hoitotoimet pitäisi saada tehtyä turvallisesti. Asia on taas tapetilla, kun isäntä lähti loma-aamun kunniaksi lääkitsemään Ilotus-lehmää, jolle lomittaja ei voi yksin mitään. Miehellä sentään riitää massa ja auktoriteetti, sekä sisu tapella Ilotuksen kanssa siitä laitetaanko se antibiottituubi sinne tissiin vai ei. Hyvä lehmä, mutta luonne ei ole todellakaan kultaa. Lehmistä puhuttaessa toinen merkitsevä asia on käytös lypsyllä. Potkiva, heiluva ja muuten vaan porsasteleva eläin saa äkkiä komennuksen lihasiemennyslistalle, koska luonne periytyy ja niitä lypsyn kanssa takkuavia ei tahdota lisää. Eikä lehmä silloin itse opi kulkemaan itsenäisesti lypsyllä likikään niin nopeasti, jos ollenkaan, jos se pitää lypsyä epämiellyttävänä tapahtumana ja kaikki ylimääräinen hästäys on merkki siitä, että lypsyllä ei ole kivaa. Lypsyllä kuuluu seistä sievästi paikallaan, kaikki sorkat maassa ja keskittyä syömiseen, sitä varten robotti jakaa houkutusrehua jokaiselle lehmälle lypsyn aikana. Saati sitten asema- tai parsilypsyssä, missä niiden potkujen tiellä on robotin käsivarren sijaan ihmisen käsi. Ilkeä käytös toisia lehmiä kohtaan ei myöskään ole suotavaa, lehmä on laumaeläin ja sen pitäis pystyä elämään sopuisasti porukassa. Yksikin öykkäri seassa riittää sekoittamaan pakkaa niin, että arimmat lehmät, yleensä ne ensimmäisellä lypsykaudella olevat ensikot, tai muuten vaan ujommat lehmät, eivät uskalla mennä lypsylle tai syömään. Öykkäri vahtii robottia ja ajaa muut pois ja valtaa parhaat ruokapaikat. Lauman johtajan ei tarvitse käyttää voimaa, riittää pelkkä katse, kuten Assa-rouvalla aikanaan. Sen silmille ei kukaan hyppinyt, pelkkä tuhahdus riitti palauttamaan alempiarvoiset ruotuun. Säännöllisesti muistuttelen varsinkin pianpoikivia hiehoja, kuinka lehmän kuuluu käyttäytyä, ja miten käytös vaikuttaa tuotantosuunnan kehittymiseen. Muistan elävästi sen yhden hedelmällisyystarkistuksen, jossa Marilyn Monroe esitteli sorkanpohjia meidän eläinlääkärille, joka totesi "ei tämä ole teidän lehmä". Marilyn M. muutti tuotantosuuntaansa sillä lauseella, huono luonne yhdistettynä huonoon tuotokseen = ei siemennetä. Atrian pojat ei kysele luonnetta, se jalostuu Kauhajoen nautateurastamossa kerralla.

Günther

Kanalassa on myös öykkäri, syyllinen on HeiHei-kukko, joka kuvittelee nyt olevansa kovinkin iso, kun alkuviikosta lähti toinen ayam ja arau kaverille. Pääkukko Günther ei ehdi joka paikkaan komentamaan silmille hyppiviä teinipoikia. Heihei kiusaa viikonloppuna muuttanutta nuorikkoa, eilen löytyi toinen samanikäinen siipensä loukanneena. Heihein näin retuuttavan ikäisiään nuorikoita sulista. Huonoa, todella huonoa käytöstä. Heihei on tänään tai huomenna karhukoiramme Saken ruokavieraana. Muutenkin kukkopoikia pitää harventaa ennen talvea, sama se on aloittaa nyt.

Sakke

Viime yönä klo 01.04 suunnittelin myös labradorinnahkaista liiviä, corginkarvakauluksella. Mitään ei näkynyt pihamaalla, vaikka itse kuinka tiirailin, mutta tollokolmikko haukkua paukutti jokainen eri suuntaan. Ainut joka ymmärsi olla vaiti, oli karhukoira, jonka noin rotutyypillisesti pitäisi näistä eniten olla äänessä. Rouvaskoiran juoksuaika tässä hetki taaksepäin kiristi hermot jo äärimmilleen. Luonnollisesti uroksia ei voinut pitää samassa tilassa nartun kanssa, pentuja kun ei toivota. Rouvaskoira kadotti kahdeksi viikoksi korvansa kokonaan, karkaili ja käyttäytyi muutenkin kun puupersesika. Puhumattakaan siitä karvanlähdöstä, joka oli ajaa mut lopullisesti hulluuden partaalle. Samaan aikaan kaksi voimansa tunnossa (lue himoissaan) olevaa urosta vinkui ja vikisi toisella puolella ovea, varsinkin yöt. Tai karkaili, corgin leuoissa on yllättävästi voimaa kun tahtoa löytyy. Sillä tehdään melko sievää silppua aitaverkosta. Siitäkin kaksviikkoisesta selvittiin, ja pisteet menee tälläkin kertaa Sakelle, joka ei ollut moksiskaan rouvaskoiran herkkupyllystä, vaikka mokoma lunttu kävi sitä esittelemässä nuoren miehen nenän edessä.