Siivousvihaajan siivouspostaus

Minä vihaan siivoamista. Yksiselitteisesti, se on viheliäistä hommaa. Silti, kuten melkein kuka tahansa normaali ihminen, nautin siitä, että kotona on siistiä. Melkoinen ristiriita siis. Jo edellisessä postauksessa mainitsemani työtehokkuus-Inkeri sai isännän innostumaan lean-ajattelusta, mitä olemme tietämättämme käyttäneet navetalla jo pidemmän aikaa, vähän omalla tavallamme. Jäin pohtimaan, että miten samaa ajattelua voisi soveltaa ihan kotona. Ensimmäisen askel oli ostaa keittiöön valkotaulu, sellainen jossa on jokaiselle viikonpäivälle oma ruutu. Siihen kirjoittelen kaikki viikon huomioon otettavat asiat, neuvolakäynnit, rehumyyjän vierailun ja milloin mitäkin. Pysyy edes jotenkin tolkussa, mitä viikolla pitää muistaa.

Koska luistan siivoamisesta heti kun vaan mahdollista, lean-periaatteen mukaan ajattelin kokeilla päivittäisten tehtävien kalenteria. Eli unohdetaan ne *ittumaiset suursiivoukset, ja tehdään joka päivä joku juttu. Näin ei pääse kertymään hirvittävää pyykkivuorta viikattavaksi eikä tarvitse miettiä koska vessanpönttö on pesty viimeksi kunnolla. Aloitin listaamalla meidän talon ongelmakohdat, jotka löytyivät pyykki-apukeittiö-keittiö-akselilta. Talouden pääasiallinen liikenne kulkee apukeittiön kautta, siellä on puutteelliset hyllytilat, vaikka niitäkin on mies parannellut sovella-kiskojen voimin. Tai liiallinen tavaramäärä, kuka tietää. Eli puolipitoisia työvaatteita, viikaamatta jääneeet pyykit, koirien kupit jne. Keittiö on luonnollinen sotkujatkumo apukeittiölle.

Pyykkikaappiin kannattaa mahdollisuuksien mukaan mahduttaa monta eri koria: tummat, vaaleat, pyyhkeet, hienopyykki ja laittaa pyykit heti käytöstä oikeaan koriin. Sieltä helppo nostaa sitten koko kopallisen sisältö koneeseen. Tai voihan lajittelu olla jokaisen perheenjäsenen oma koppa. Voi mä odotan sitä aikaa, kun saan vaan lajitella pyykit jokaisen omaan koriin ja ne siitä kuin mystisesti katoavat kaappeihin ilman että mun pitää niitä viikata. Siihen ei onneksi mene kun ehkä 10-15 vuotta. Jos se toimii silloinkaan.

Hahmottelin siis siivouskalenterin, joka alkaa sotkukauhun alkupäästä. Jopa minä olen pysynyt tämän kalenterin avulla ruodussa jo monta viikkoa. Oikeasti se siis toimii. Pois on entiset 7 koneellista viikkaamatonta pyykkiä piiloteltuna mihin sattuu, apukeittiön totaalinen räjähdys, lattia jonka mehutahroihin takertuu kiinni. Tee kalenteri ja pysy siinä! Vaikka kuinka laiskottais jonain päivänä (huomaa, sunnuntaille on jätetty takaportti, eli rästipäivä, koska jonain päivänä jää kuitenkin kiireiden takia jotain tekemättä). Vielä on työn alla kirjoittaa lista puhtaaksi ja laminoida, nyt kun näyttää, että se on löytänyt vakiintuneen muotonsa. Taitaa olla menossa versio nro 4.

Tätä postausta hahmotellessani paperille mietin myös muita tapoja pitää siisteys yllä. Lueskelin siivousaiheisia blogeja, marttojen sivuja ja muutakin aihetta koskevaa. Ja ne omat kokemukset tietysti lisänä. Hanki apuvälineitä, siivous ON välineurheilua. Taloon tuli ensimmäinen robotti-imuri ennen esikoisen syntymää, nyt niitä neato-merkkisiä on kaksi, enkä vähempään tyydy. Koirankarvat, hiekka, pöly ja leivänmurut jää robsan nieluun varsin mukavasti, eikä imurin ääni todellakaan häiritse, kun tietää, että vaihtoehto olisi heilua itse letkun varressa. Imurit hurraa meillä päivittäin. Kuten viereisestä kuvasta näkyy, ei sekään kaikkeen pysty. Juoksunartun karvanlähtö on liikaa.

Kärcherin FC5 lattiapesuri on sekin melkoisen mukava kapistus. Juuri eilen sain uuden takuuhuollosta, kun vanha oli neljättä kertaa saman vian takia tohtorilla. Maanantaikappale, mutta aina ne jollekin sattuu.

Leiko vanhat pyyhkeet rievuiksi, muutaman pesun ne kestää senkin jälkeen ja sitten saakin heittää hyvällä omallatunnolla nekin menemään. Hanki muutama kunnollinen mikrokuituliina, tarpeeksi monta, että aina on puhdas, vaikka pyykkikoppa pursuaisi ylitse. Ihan tapauskohtaista montako on tarpeeksi. Itsellä tulee vaihdettua keittiörätti vähintään päivittäin, monesti kahdesti, kun samalla rätillä tulee sipaistua lasagnetahrat lasten käsistä ja naamasta. Itse käytän lypsyräteiksi tarkoitettuja finnlacton mikrokuituliinoja, ne kestää 90 asteen pesun. Pidä rätti käden ulottuvilla aina, kaverinaan siivoussuihke pullossa. Itse pidin Kiilto-sarjan kodin puhdistajista, kunnes tutustuin tuoksuetikkaan, minkä jälkeen en muuta ole käyttänyt. Siitäkin kirjoittelen aikanaan ihan oman jutun. Joka tahraan ei siis tarvita omaa pesuainetta, enkä pidä kaupallisten tuotteiden tuoksuista.... siis hajuista. Ja tuoksuetikan myrkyttömyys on plussaa, kun on erittäin mahdollista, että se suihkepullo päätyy vääriin pikkukätösiin. Vai miltä kuulostaa kardemumman tuoksuinen keittiö ilman pullan leipomista, tai vieno mintun häivähdys pyykissä?

 Kierrätä turhat rojut. Heitä jätesäkkiin kaapista vaatteet joihin et ole koskenut vuoteen, et takuulla pidä niitä enää. Tavoitefarkut kuuluu samaan kastiin. Spr on mukava paikka, olen vienyt sinne jätesäkkitolkulla vaatteita ja laatikoittain astioita, jotka vaan lojuivat kaapissa käyttämättä. Seuraavassa kuormassa lähtee pari nojatuolia anoppilan puolelta ja taas yks säkillinen vaatteita. Anna pieneksi jääneet lastenvaatteet eteenpäin, joku niitä aina tarvitsee. Älä säilö yhtään söpöä pikkubodya muistoksi, et tule tarvitsemaan sitä. Nykypäivän lastenvaatteet sitäpaitsi eivät kestä enää samalla tavalla montaa käyttäjää kun ennen aikaan, meillä on nytkin menossa viimeisen käytön jälkeen roskiin vaatteita mitkä olen ostanut lapsille uutena.

 Kesytä lastenhuoneen lelukaaos. Osta koreja, siivoa lelut lasten kanssa kaappiin joka ilta. Se robotti-imuri saa parempaa jälkeä aikaan, kun ei työnnä edellään kiloa legoja. Laita aina osa leluista jäähylle vaatehuoneen ylähyllylle, niin ne on taas kuin uusia kun sieltä tulevat esille.  Tarvitaanko niitä leluja oikeasti niin paljon? Mieti millä vielä leikitään, mitkä jo joutavat eteenpäin seuraavalle pienelle leikkijälle. Älä osta lapsille jouluna leluja, kummit, mummit ja muut varmasti hoitavat sen puolen krääsämäärän lisäämisestä. Useamman vuoden tässä seurannut sukulaislasten lelumäärää jouluna, tarvitseeko kolme lasta todella neljää jätesäkillistä lahjoja? Varsinkin kun näyttää, että leluilla leikitään viikko, ja sen jälkeen ne hylätään rikkinäisinä. Panosta peleihin, lautapeleihin. Perheet viettävät muutenkin liian vähän laatuaikaa yhdessä.

En muuten ole lukenut Kon-mari-kirjaa. Sen verran tiedän, että tiskirätin ei tarvitse säkenöidä minulle, ellei sitä ole tehty timateista tai kyllästetty radioaktiivisella aineella. Molemmat on varsin epäkäytännöllisiä vaihtoehtoja. Jos se toimii, niin se on ihan sama minkä värinen se on, ja paljonko se puhuttelee tai on puhuttelematta minua.

Ja ennekaikkea ole armollinen itsellesi. Pieni pölykerros olohuoneen kirjahyllyssä ei tosiaankaan haittaa ketään, eikä vaatehuoneessa tarvitse olla tiptop siistiä, ellet sitten aio viettää aikaasi siellä ja kahvittaa myös vieraat lakanapinojen keskellä.

Tähän aiheeseen varmasti palaan vielä, sotkun määrä on vakio, paikka vaan vaihtelee.