Huh hellettä!

Kesän 2018 kelit ovat jakaneet ihmiset kahteen kastiin: siihen osaan kansasta, joka nauttii täysin siemauksin ja siihen, jonka mielestä sais jo *voimasana* loppua tämä helle. Itse kuulun näihin jälkimäisiin, ja tiedän monen ammattiveljen ja -sisaren yhtyvän näkemykseeni. Meneillään oleva kesä on ollut monin tavoin äärimmäisen haasteellinen. Luonto huutaa vettä janoissaan, kasvit kärsivät ja eläimet myös. Kotitarvepuutarhurit ovat kantaneen sankotolkulla elämän eliksiiriä kasveille hanasta, mutta miten sitten peltopuolella? Ei ole muuta vaihtoehtoa, kun odottaa niitä pelastuksen tuovia sateita, tuijottaa sääennustuksia kauhun vallassa kun Pekka Pouta kollegoinneen lupaa entistä karmaisevampia helteitä. Ja rehellisyyden nimissä, ne sateet eivät enää pelasta, lähinnä tekohengittävät tämän vuoden satoa. Tiedossa on huonoimpia satovuosia miesmuistiin. Viime kesä kärsittiin sateista, tänä vuonna kuivuudesta. Tuleeko ensi vuonna heinäsirkat, vai mitä niitä Raamatussa kerrottuja vitsauksia olikaan? Keskivertokuluttajalle tämä näkyy lähinnä ruokatarpeiden lievänä kallistumisen, mikä varmaan johtaa jonkin tason kapinaan leipähyllyllä. Saati sitten virvokehyllyllä, kun se Karjalan kolmonen onkin 10 senttiä kalliimpaa tölkiltä. Maajussi ei siitä hinnankorotuksesta saa senttiäkään. Reilu peli on perseestä ja niin pois päin. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

Eikä pelkästään peltopuoli ole kärsinyt näistä keleistä. Ei sovi unohtaa eläimiä. Tässä kirjoitan nyt lähinnä lehmästä, naudasta, latinankielellä Bos taurus. Nauta, meidän tilan tapauksessa lypsylehmä, painaa 500-800 kiloa. Vaatii elääkseen useita kymmeniä litroja vettä vuorokaudessa, yhden maitolitran tuottamiseen kuluu kolme litraa juomavettä. Kuumalla ilmalla luonnollisesti veden tarve vielä nousee. Naudan ympäristön optimilämpötila on siellä alle 10 astetta ja lehmä alkaa tuntea lämpöstressiä jo +21 asteessa. Energiaa itsensä viilentämiseen se alkaa käyttää jo 25 asteessa, mikä luonnollisesti on sitten pois tuontantoon kuluvasta panoksesta. Sekin on ikävä juttu näin tuottajan näkökulmasta, mutta vielä suurempi murhe tulee kuumien ja kosteiden ilmojen tuomasta utaretulehdusherkkyydestä. Bakteerit viihtyvät lämpimässä ja kosteassa ja sitähän on tänä kesänä riittänyt. Lämpöstressi itsessään jo laskee lehmän vastustustuskykyä ja näin ollen lehmä on alttiimpi tulehduksille kun kuivassa ja viileässä. Tulehdus laskee lehmän yleistä hyvinvointia,  voi nostaa kuumeen ja tulehtunut utarelohko on myös kipeä. Sairastava lehmä pitää tietenkin lääkitä, mikä tarkoittaa, että maidolle tulee varoaika lääkityksen ajaksi ja yleisimmistä käytetystä lääkkeestä riippuen 2-6 vuorokautta lääkityksen loppumisesta. Eli sen aikaa kyseisen lehmän maitoa ei saa meijeriin lähettää. Ja taas tulee tappiota, mikä nykyisillä tuottajahinnoilla ei ole ihan pieni asia, kun vähästäkin joutuu vielä antamaan.

Kuluttaja kaipailee lehmiä pelloille, onhan ne sievä näky siellä laiduntaessaan. Mutta taas se nurja puoli. Pihalla on monesti paljon kuumempi kun navetassa, peltolohkoilla harvoin löytyy minkäänlaista varjoa ja taas nauta kärsii kuumuudesta ja monensortin ötököistä, mitkä lehmäparan kimppuun käyvät. Eilen täällä meillä päin tuli ihan taivaan täydeltä vettä, ajelin melko pitkän lenkin tavaroita hakien ja kaikkialla missä lehmät pihalla olivat, ne selvästi nauttivat +16 asteen kelistä ja vesisateesta. Ei ollut kuuma eikä ötököistä haittaa. Laidunnus itsessään on hyvä asia, mutta ei ole ihan yksinkertaista, millä kelillä se lehmä kannattaa sinne ulos laittaa. Näinkin kuumana kesänä yölaidunnus olisi lehmän kannalta paljon parempi. Imagolaidunnus pitäisi minun mielestäni unohtaa, jos navetassa on lehmälle paremmat olosuhteet. Tämä on minun mielipiteeni, joku kanssatuottaja voi olla toista mieltä, ja se hänelle suotakoon.

Tänään nautimme hieman viime aikoja viileämmästä päivästä, vain +20, mutta kostea kun höyrysaunassa, mikä ei siis kyllä yhtään paranna tilannetta. Muistakaa juoda ja syödä jotain suolaista, nestehukka iskee salakavalasti.