Tiistainen retki Keski-Suomeen

Siinä ne kertyneet kilometrit

Eräänä kauniina tiistaiaamuna pakkasin tyttäret autoon ja lähdin tiputtelemaan nelostietä alaspäin. Suuntana oli Laukaa ja matkaa 280km sivu. Kolmen tunnin ajo. Kissankuljetuskoppa ja pahvilaatikko takapaksissa. Tyttöset nukkui ja katseli piirrettyjä menomatkan ja päästiinkin perille ihan vain parilla pikku stopilla, siinä puoli kymmenen aikaan. Perillä oli vastassa Siltaojan Siilon Marianne, joka on muuten ihan superpositiivinen ja mukava ihminen.

Tuumasta toimeen, lähdettiin katsomaan matkani päätarkoitusta: silkkikanoja. Minä olen vannonut koko kaksivuotisen kanalaurani, että silkkiä ei meille tule. Vaan tuli sittenkin. Pikku kanala-apurini haluaa kovasti silitellä ja sylitellä kanoja, ja maatiaiset ei semmoisen päälle yhtään perusta ja pienelle ihmiselle tulee paha mieli. Joten piti etsiä enemmän sylityyppejä ja joka lähteestä sanottiin, että silkit on siihen hommaan parhaita. Huokaisin henkisesti ja päätin ostaa lapselle silkin. Tai kaksi, ettei ole yksinäistä. Pienen valikoinnin jälkeen koppaan päätyi musta ja valkoinen silkki, munivia molemmat. Kotona sitten ristin heidät nimillä Tupsu ja Töyhtö. Spesiaalitapaukset meillä saa nimen, maatiaiset vaan on semmoinen iso melko samanvärinen massa, josta pitää erottua luonteella, jos aikoo nimen saada.

Marianne oli tyrkyttänyt mulle jo aiemmin mukaan kääpiökochiperhettä, ja koska mun on todella vaikea sanoa näissä tilanteissä "ei", niin meille tuli sitten sellainenkin. Captain Morgan, Klaara-vaimo ja kolme tipua, jotka ei oikeasti ole heidän tipujaan, ei ainakaan se silkkitipu Törsylä. Törsylä on niin hupaisan näköinen otus, että vaatii ihan paljon kuvaamista. Kunhan ehtii.

Kovasti kanaista juttua siinä, vielä lähtiäisiksi munia hautomakoneeseen ja Mersun nokka kohti kotia. Kilometrejä tuli paljon, mitään tolkkua tässä reissussa ei ollut, mutta on sitä koiranäyttelyiden takia ajettu pidempiäkin matkoja. En muuten enää ajais, noin sivuhuomautuksena.


Muutaman päivän eristyksen jälkeen oli sitten aika siirtää tulokkaat sakkiin, ennen sitä piti vaan tehdä sellainen pieni operaatio kun kalkkijalkasaneeraus. Mutta se on ihan oma tarinansa.

Minilomalla

Koska pitkien lomareissujen tekeminen on sula mahdottomuus, enkä mä oikeastaan sellaisia edes kaipaa, mutta pieni irtiotto tekee hyvää. Lähdin kuiden vaihteessa yhden yön reissulle Sieviin. Tottakai lähtö osui juuri siihen paljon puhuttuun toukokuun alun takatalveen, eli lähtöpäivälle oli luvattu toistakymmentä senttiä lunta ja Mersussa oli tietysti kesätassut alla. Aamulla lunta tuprutti taivaan täydeltä, joten mies kullanmurusena ajoi Mersun halliin ja vaihtoi talvinakit takaisin. Tyttäret kyytiin ja nokka kohti Ylivieskaa, missä piti treffata kaveri Kärkkäisellä ja jatkaa siitä sitten porukalla heille. Samalla vein yhden pienen marans-tipusen kaverille, hänen omalleen sattui pieni onnettomuus verenhimoisen kääpiösekulin nokassa.

Kärkkäinen kierrettiin ennätysvauhdissa, kaikki tarpeellinen tuli ostettua, enkä sortunut kun yhteen

Omenanvihreät Hait ja toukokuinen lumi

heräteostokseen, josta syytän kaveria. En olisi huomannut sitä kukko-trikoota itse. Vielä ratkomatta mitä siitä tulee, ehkä paita itselle ja rääppeistä jotain jollekin lapsista. Lapset sai ison nipun dvd-elokuvia, aika iso osa Pixarin leffoista vielä puuttuu, Disneyn klassikot alkaa olla kaikki hyllyssä. Mulle sievät ja ihanat Hai-saappaat. Ja joitain muuta mitä ei kannata tässä edes sen isommin mainita.

Mitäpä sitä kaksi kanahörhöä ja lehmäfriikkiä tekee? No puhuu kanoista ja lehmistä. Tietenkin. Alkuperäinen tarkoitus oli, että olisin päässyt lypsylle, mutta tyttäret oli toista mieltä, väsykiukku iski eikä toivoakaan, että Uhmista olis saanu traktorihommiin kaverin miehen kanssa. Ois ollu mukava kokeilla vieläkö lypsy onnistuu, edellisestä kerrasta on tovi vierähtänyt, taitaa olla joulukuu 2014 kun viimeksi asemalla olen ollut. Seuraavalla kerralla sitten.

heräteostostrikoo

Uhmis pisti illalla täyden vaihteen silmään "en nuku!" Nukahti sitten sohvalle mun viereen, heräsi kun lähdin sänkyyn siirtämään ja sai siitä semmoiset paskaraivarit, että ei hetkeen ole nähty. Toivottavasti lapseton pariskunta ei järkyttynyt ihan täysin, lapset on oikeasti ihan kivoja. Sillon kun ne nukkuu. Illan esityksen jälkeen ne varmaan on katuneet kovasti lupaustaan ottaa Uhmis kesällä pikku lomalle, luultavasti vaikenevat asian unholaan. Se heille sallittakoon. Eikun ei, ei sallita.

Yhden yön pikavisiitin jälkeen olikin taas mukava palata kotiin. Toivottavasti pian päästään uudestaan, tai kaveri suuntaa tänne vastaavalle minilomalle.


Ja koska nyt on äitienpäivä, niin mikäs sen parempaa tekemistä kun lähteä lehmäostoksille. Heti sen jälkeen kun mies on korjanut ruokkijan, joka taas *ittuilee oikein huolella.