Käsityömania

Minulla on pyhättö, ompeluhuone/harrastehuone/äidin huone. Miksi sitä nyt haluaa sanoa. Se on tuhannen sekamelskassa taanoisen huoneiden vaihdon jäljiltä, piti muksuille saada enemmän tilaa ja ompsu ja lastenhuone vaihtoivat paikkaa. No lapsilla on nyt rutkasti tilaa, mutta koita survoa 12 neliön ja neljän kaapin tavarat 9 neliöön ja kahteen kaappiin. Ei muuten ollut ihan helppo homma ja karsiakin piti. Vaihto-operaation jäljiltä huone on vieläkin kun kolmannen maailmansodan sotatanner, mutta en anna sen häiritä. Kovin paljoa. Täällä mahtuu naputtelemaan näitä aivopieruja, joita joku ilmeisesti jopa lukee, vähän ompelemaan ja onhan tuolla ompelupöydän nurkassa vilkkumassa myös tipu-uuni eli hautomakone.

Joulun jälkeen pelastin anopin vanhan Husqvarma Optima 190-koneen, jonka anoppi aikoi laittaa pois lahjaksi saamansa muovikoneen tieltä. Veikkaan että sillä vielä tulee konevanhusta ikävä. Käytin koneen huollossa, vuosimalliksi paljastui -79, eli hieman vanhempi kun minä. Jestas mutta että on peto kone! Oma (ei niin kovin nuori) Pfaff Elastic 6091 ei yhtään tykkää kaksoisneulaompelusta, joten se on jäänyt viimeistelyssä kokonaan pois. Vanha Husky ei nikotellut ollenkaan tuplaa ja näyttääkin siltä, että saan siirtää vähän kauemmas peitetikkikoneen ostoa. Eikä sille juuri nyt kyllä olisi pöytätilaakaan. No, säästyypä sekin muutama satanen johonkin tärkeään, niinkun vaikka kankaisiin. Eiku....

Pakkolomalla-postauksessa mainitsemani Paapiin kirja tuli vihdoin. Oli muuten pitkät kolme päivää odotella toimitusta, kun on inspiraatio päällänsä. Ottobre-lehdistä ei muka löytynyt mitään ommeltavaa.  Heti selaamaan ja miettimään mitä kankaita hyllystä löytyy. Päätin kokeilla Repo-collareita, vaalean hiekan/oranssin minkä lie värisenä. Ja kaivelin kaveriksi tilkkulaatikosta passaavaa trikoota, saa jonkun jujun perushousuihin. Aika kivat niistä tuli, vaikka itse sanonkin. Käytän kaikki kankaat mahdollisimman loppuun asti, ne on kalliita ja pienistäkin tilkuista saa kivaa jippoa paitoihin ja muihin. Tai sitten vaikka vaan eriparilahjeleggareita ja t-paitoja ennakkoluulottomasti kuoseja yhdistelemällä.



Neuvolassa täti P. (täytyykin kysyä saako nimen mainita, hän varmaan tulee vielä vilahtamaan kirjoituksissa) kysyi vieläkö aion ehtiä ommella kun kolmonen syntyy. Tasan tarkkaan aion. Molemmat ykkönen ja kakkonen on nukkuneet hyvin erinäisten koneiden hurinassa ja säksätyksessä, miksi kolmonen olisi poikkeus. Koppa ompeluhuoneen lattialle, kasaripoppi soimaan tai äänikirja pyörimään ja toimeksi. Ykkönen ja kakkonen kasvaa niin kovaa vauhtia, että vaatteet jää armotta pieneksi. Ja ykköselle ei tule enää samalla mallilla kummitädin kautta vaatteita, heillä vuoden vanhempi poika ilmeisesti kuluttaa kaikki loppuun. Ymmärrettävää sinänsä.

Ja onhan se tietysti syksy, eli villasukkakausi kolkuttaa ihan nurkan takana. Johtotähden hanskalokerossa on kerä ja puikot, tekeillä Neiti Tahtotilalle varasukkia hoitoon. Kutomisesta ei tule mitään sillon kun vauhtikaksikko on hereillä, ne haluaa osallistua ihan liikaa. Niinpä mä sitten kudon autossa, isäntä kun mieluummin ajaa. Matkalla meiltä seinäjoelle ja takaisin tekee helposti itselle villasukat, eihän tuo oma toffeli ole kun kokoa 36.

Tuossa tuli muuten mieleen, että mitähän päiväkoti/ryhmis tuumais pienestä villasukkalahjoituksesta. Tuli tuossa kuukausi takaperin tai siinä main liityttyä paikallisiin Marttoihin, saiskohan sieltä apuvoimia kutomiseen. Melko varmasti saa. Pitää laittaa to do-listalle kysyä päikyn kanta ja ottaa sitten yhteyttä johonkin joka tuntee ihmisiä. Ajatus on muhinut jo hetken, mutta purskahti uudestaan ilmoille, kun isäntä sanoi paikallisen MTK:n suunnittelevan parin polkutraktorin lahjoittamista päiväkodille, ei muuten olleenkaan paskempi idea. Taitaa miehellä olla näppinsä tässäkin hommassa mukana, se kun istuu johtokunnassa.