keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Perheparkissa

Pitkästä aikaa aikaa tännekin. Mustatukkainen pieni peikkotyttö syntyi syyskuun 26. päivä vain kuuden tunnin urakoinnin jälkeen. Edellisten yli 16 tuntia kestäneiden synnytysten jälkeen toi oli helppo nakki. Mitat pikkuemännällä oli mukavat 49cm, 3315g ja pipo 34,8cm. Kotiuduttiin jo puoletoista vuorokauden jälkeen ja päästiin siten heti kiinni normaaliin arkeen. Tyttö nukkuu, syö ja kakkaa, eli toimii just niinkun pikkuvauvan kuuluu. Helppo lapsi, ainakin vielä.

Mutta itse asiaan. Sairaalalta lähtiessä piti tehdä pikku mutka Limingantullin Prismaan, mukana ollut nyt isosiskoksi muuttunut uhmäikäinen oli nälkäinen ja tunnetusti sellainen yhtälö tekee elämästä helvettiä. Kurvailimme lessubussilla kohteeseen ja suoraan perheparkkiin, joita ihme kyllä oli edes se yksi vapaana. Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen ihmiskunnan osaseen, joka katsoo tarpeelliseksi parkata autonsa näihin lapsiperheille tarkoitettuihin leveämpiin ja ulko-oven läheisyydessä oleviin ruutuihin. Mutta nyt pisti ihan tosissaan vihaksi. Siinä hetken seurasin, niin valtaosa ruutuja käyttävistä oli +50 ikäluokkaa, ilman lapsia kulkevia jakkupukurouvia, keski-ikäisiä miehiä, nuoria juippeja ja pari teiniprinsessaa isin bemarilla. Pohjanoteeraus taisi olla se noin 60 ikäinen ukkeli, joka tuli viinakaupan kassin kanssa. Mitä vittua?!? Samaan aikaan näin suurinpiirtein ikäiseni äidin tulevan kolmen pienen lapsen kanssa sieltä tavalliselta parkilta ja yrittävän hillitä pesuettaan leviämästä ihan joka ilmansuuntaan.

Haastankin teidät, rakkaat lukijani, sanomaan tästä asiasta. Lapsettomat eivät ymmärrä, mitä on yrittää pujottaa turvakaukaloa auton ovesta pihalle, kun kaiken järjen mukaan sieltä mahtuisi vain anorektinen mallityttönen. Normi parkkiruudut ovat auttamatta liian kapeita (paitsi Kivisydämessä), siinä saa varoa kolhimasta ovella omaa ja vierusautoa. Puhumattakaan siitä, mitä on luotsata levotonta lapsilaumaa pitkin parkkipaikkaa, kun siellä suhaa autoja tolkutonta vauhtia, koska on niin *erkeleen kiire joka paikkaan.

Sille viinakaupan pussia lapsenaan vaalivalle äijänkäkkyrälle en ehtinyt käydä mitään sanomassa, mutta tästä eteenpäin avaan kyllä sanaisen arkkuni, että onko näillä luomakunnan kruunuilla mitään hajua, miksi niitä parkkeja kutsutaan perheparkeiksi. Tiedän saavani vastauksena haistattelua, vittuilua ja muuta asiatonta, mutta mitä sitten. En siitä rikki mene, sisuunnun vaan lisää. Ja minähän tunnetusti olen paha suustani suuttuessani, että antaa tulla vaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti