tiistai 4. syyskuuta 2018

Moraaliltaan hieman löyhä

Tuo termi pätee vallan mainiosti hiirikissakantamme tuoreimpaan vahvitukseen Sylviin. Sylvi muutti meille tammikuussa isännän tuttavan luota, ns. pitovaikeuksien takia. Ja jo tullessaan Sylvi oli tiine, pieniin päin, pullat uunissa. Ja sieltähän tulla tupsahti maaliskuussa kolme erittäin virkeää pentua, joista kaksi jäi kotiin kasvamaan ja yksi muutti kesäkuussa Sieviin kaverini luo pitämään hiiriä kurissa. Sipsillä menee siellä mukavasti, on oma koira, navetta ja mukavat oltavat.
Sylvin talvipennut Pricilla, Sipsi ja Elvis
Kotiin jääneistä pennuista kollipentu Elvis tapaa pian eläinlääkärin pienen kirurgisen operaation merkeissä, luulen että Elvis ei tule arvostamaan tätä tapaamista. Pricilla sen sijaan jätetään tällä kertaa vielä rauhaan, mutta saa nappireseptin.
Pricilla ja Elvis

Harmi ja Sylvi
Vanha kissa, Emäkissa ja saalis
Ja mitä tekee Sylvi kun saa lapset, tai edes sen yhden maailmalle. Hellustaa niin maan, khöh, paljon kulmakunnan kovimman kundin, Harmin kanssa ja tietäähän sen mitä siitä sitten seuraa. Voi Sylvi minkä teit. Ei sun yksin tarvitse kaikkia maailman hiirikissoja tehdä. No tämän jälkeen Sylvin pentukuumetta hieman hillitään, siitä perhesuunnittelusta on ollut blogissa puhetta ennenkin.  Värityksen perusteella (ja takapuolitutkimuksella) pennuista kolme on kolleja, ja yksi narttu. Kollit ovat vielä toistaiseksi vailla omaa kotia. Natupennun jätän kotiin vielä kasvamaan, vanha kissa alkaa olla jo niin vanha, ettei enää taida ens kevättä nähdä. Tosin näin olen ennustanut jo kolmena syksynä, ja vielä se vaan porskuttaa. Ikää taitaa olla yli 13-vuotta, mutta hiiriä pyytää niinkun nuoremmatkin ja pitää kaikkia muita kissoja kurissa.

Kyllä maatilalla kissoja pitää olla, sen parempaa tuholaistorjuntaa on mahdotonta saada. Meillä kissat ei ole siinä sivussa kulkijoita, puolivillejä, vaan jokainen on kesy. Pennut kasvatetaan huolella, saavat kunnon ruokaa ja eläinlääkäri M. tarkistaa pikkuriiviöt aina mielellään. Matokuurit annetaan kissoille kolmesti vuodessa. Kissat ovat tärkeitä työntekijöitä, hieman tärkeämpiä kun "vain" lemmikkikissat. Sukurutsapentuja ei anneta syntyä, syntyvyyttä säännöstellään ja kissoja leikataan. Siksipä meiltä ei pentuja anneta, vaan niistä pitää hakijan antaa ihan paperirahaa. Tämä siksi, ettei kissaa hommattaisi hetken mielijohteesta, se ostohinta on kirpun kakkaa verrattuna niihin muihin kustannuksiin, mitä kissa tuo tullessaan. Ja ostajat valikoidaan, minä suosin sitä, että kissa pääsee maalle, töihin, eikä sisäkissaksi johonkin kaupungin keskustaan. 

Harmi ja Riesa, veljekset




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti