Hävikkiviikko

Hävikkiviikkoa vietetään tänä vuonna 10.-16.9, eli viikko alkaa olla lopuillaan, mutta asiaa ei silti saa unohtaa tämänkään viikon jälkeen, vaan omiin toimiin pitäisi kiinnittää huomiota vuoden jokaisena päivänä.  Mediassa kohutaan paljon alkutuotannon tuomista päästöistä, varsinkin eläintalouden puolelta tulevista. Mutta samaan aikaan unohdetaan kokonaan se, että mikäli kaikki tuotettu ruoka käytettäisiin hyväksi, ns. turhia päästöjä ei syntyisi. 

Faktaluvut olen kaivanut pääasiassa osoitteista hävikkiviikko ja saa syödä ja muutamista muista yksittäisistä lähteistä. 

Jotta asiaa on helpompi lähestyä, pysyttelen lähinnä Suomen mittakaavassa. 

Suomalaisen ruokaketjussa tuotetusta ruuasta 10-15% eli noin 450 miljoonaa kiloa menee hukkaan. Ruokaketjun eri osuudet ovat seuraavat:

• kotitaloudet 120-160 miljoonaa kiloa eli 30%
• ravintolat, joukkoruokailu 75-85 miljoonaa kiloa eli 20%
• kauppa 65-75 miljoonaa kiloa eli 18%
• teollisuus 75-105 miljoonaa kiloa eli 20%
• alkutuotanto 50-60 miljoonaa kiloa eli 12%

Jokainen suomalainen heittää vuodessa 24 kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin.  Eli mutulla semmoinen neljä ruokakassillista. Rahallisesti taidetaan hipoa pian 200€. 

Perhetyypillä on merkitys ruokahävikkiin, mutta suurin tekijä on suunnitelmallisuuden puute. Ei osata mitoittaa ostoksia oikein, ostetaan mielijohteesta asioita, jotka sitten jäävät syömättä, tehdään liikaa ruokaa, eikä osata erottaa parasta ennen- ja viimeinen käyttöpäivä merkintöjä toisistaan. Liki jokaisessa suomalaiskodissa on pakastin, tai ainakin pakastinlokero, mitä voi ja pitää hyödyntää. 

Näin jumalan seljän takana asuessa kaupassa käynti vaatii suunnittelua, kun ihan joka päivä ei viitsi ajaa 32 kilometriä suuntaansa hakemaan leikkelepakettia tai leipäpussia. Talossa onkin kolme pakastinta, joissa tavara kiertää  mukavasti. Osasyynsä pakastinten määrään on tietysti isännän hirvimetsällä käynti, mikä tuo syksyllä piikin pakastettavan lihan määrään ja keväällä toinen piikki tulee oman mullikan teurastuksesta. Tänä vuonna jätettiin kasvamaan vasikka nimeltään joka sai nimekseen Palapaisti ettei totuus pääse unohtumaan.  Marjaa tulee syksyllä pakkaseen myös ihan kiitettävästi, mansikat ja mustikat on jo jemmassa, puolukkaa vielä odotellaan, jos anopilla on intoa käydä metsässä. Itse sinne en enää pysty.

Mutta takaisin siihen kauppakäyttäytymiseen. Jääkaapin ovessa on lappu, mihin kirjoitetaan puutteet ylös ja kauppapäivän, sen viikottaisen, lähestyessä tehdään lista loppuun. Vähän mietitään mitä minäkin päivänä syödään ja ostokset tehdään sen mukaan. Pakastimessa on aina kasviksia, kalapuikkoja, lohkoperunoita ja ranskiksia.  Niistä jo saa tempaistua nopeasti lapsille jotain syötävää, jos kokkikolmosta sattuu laiskottamaan. Ruokaa pyrin tekemään isomman määrän ja pakastamaan osan, siitäkin on sitten helppo lämmittää lapsille nopeasti jotain. Ne kun eivät malta odottaa pitkään kun nälkä yllättää. 

Pataruuat ja keitot ovat helppoja, kerralla saa tehtyä isomman annoksen ja maku vaan paranee seuraavaan päivään. Yksi talouden eniten tehdyistä ruuista onkin lihapata, joka varioidaan myöhemmin lihapotuksi (eli siis lihakeitoksi) ja/tai pyttipannuun. Ei ole pikaruokaa, koska hauduttaminen vie sellaisen 5-7 tuntia, että tulee hyvää ja mureaa. Mutta taas se suunnitelmallisuus, aamulla kun laittaa uuniin, niin iltapäivällä on tosi hyvää eikä vaadi hellan ääressä seisomista. 

Yksinkertaisuudessaan resepti menee näin:
* palapaistilihaa noin 500g, nautaa
* paketti pekonia silputtuna
* paprikajauhetta, sipulijauhetta, suolaa ja pippuria

Uuni lämpiämään 175 astetta, ruskista lihat pikaisesti pannulla. Laita kannelliseen uunivuokaan, heittele perään mausteet ja lisää vettä niin, että lihat nipin napin peittyvät. Kansi kiinni ja uuniin. Vähennä lämpö tunnin päästä 125 asteeseen ja anna muhia vielä 6 tuntia. Keitä perunat kaveriksi ja syö itsesi ähkyyn. Tee seuraavana päivänä lihakeitto pienimällä sopiva määrä kuorittuja perunoita ja nakkaa kaveriksi edellispäivän lihaa kiehumaan. Jos vieläkin jää, niin laita loppu pakkaseen ja hyödynnä myöhemmin. 

Kattilallinen kanojen evästä tulollaan

Ettei ihan jää se mielikuva, että meillä kaikki ruoka tulee syötyä, niin todellisuus on toinen. Ruokahävikkiä keittiössä tulee, mutta ei se hukkaan mene. Talossa on kuitenkin neljä jätemyllynä toimivaa koiraa, joille saa upotettua kaikki teurasjätteistä alkaen ja 30jotain nokkaa kanalassa, jotka myös mielellään syövät lasten aamupuuron jämät, ellen sitten innostu hifistelemään ja leivo niitä sämpylöihin. Kaikki mikä ei uppoa itseen, kanoille tai koirille menee kompostiin, eli käytännössä lähinnä kahvinpurut, hedelmien kuoret ja raa'an perunan kuoret, niitä kun ei saa kanoille syöttää. 

Oman osani yritän myös auttaa paikallista kauppiasta hävikkitalkoissa. Haen säännöllisesti kanoille hevi-osaston hävikkejä, nahistuneita omenoita, salaatteja jne. Nokkaparvi kiittää munimalla entistä tehokkaammin ja kiiltelemällä auringossa kaikissa ruskan väreissä.