Edellisestä postauksesta on kulunut yli kuukausi. Ajatuksia on ollut, paljonkin, mutta semmoinen pikku juttu kun elämä on tullut vähän tielle. Monta hienoa pohdintaa on mennyt täysin hunningolle, kun niitä ei ole sillä hetkellä päässyt kirjoittamaan ylös. No, elämä on ja hämärän ajatuksenjuoksuni tuntien niitä omituisia (h)ajatelmia tulee kyllä lisää.
Kiireestä kertoo mm se, että Jujunan paketti housukaavoineen on ollut toista viikkoa avaamatta keittiön sivupöydällä. Mitä sitä avaamaan kun ommella ei ehdi kuitenkaan. Koneissa on varmaan melkoinen pölykerrostuma ja luultavasti asuu joku hämähäkkiyhdyskunta. Hyvä aamu on se, jolloin saa juotua kahvini edes suurinpiirtein kuumana. Kylmä kahvi EI muuten kaunista.
Vaan eipä tuo ole navetallakaan mennyt ihan putkeen. Paljon odotettu, tarkennan, minun odottamani ay-vasikka päätti jäädä poikimisessa pahasti jumiin ja sitä sitten kahden miehen voimin vedettiin pois. Lopputulema oli sitten täyttä sontaa: vasikka kuollut ja emä revähti niin pahasti, että siitä ei lehmäksi ole. Odottelee nyt vaan varoaikojen loppumista, kohtukin siinä hässäkässä tulehtui, minkä takia kuurille. Malta, navetan lupaavimpia lehmiä pullautti kohtunsa ulos poikimisessa, siinä tuli vähän ylimäärästä säpinää aamuun. Isäntä sitten näppäränä miehenä laittoi kohdun paikoilleen, eläinlääkärin hommaksi jäi vain ommella toosa umpeen ja kiittää miestä ripeästä toiminnasta. Malta muuten lypsää hurjia määriä, kädet kyynerpäitä myöden ristiin, että seuraava poikiminen menee vähän seesteisemmin.
Tänä aamuna Narnia teki mallisuorituksen: katselin kamerasta, että taitaa olla vasikan aika, päivälleen oikein. Pari tuntia tepasteltuaan poiki omatoimisesti lehmävasikan, josta en kuitenkaan tehnyt nimltään Rauskua tai Ruutanaa, vaikka Narnian lempinimi onkin Silakka. Vasikasta tuli Ruup.
Yhdeltä osin maailma on palannut mallilleen: vakieläinlääkäri on taas hommissa kahden viikon jaksoissa. Kuulostaa äkkiseltään aika pieneltä asialta, mutta vaikutus arjen sujumiseen on valtava.
Vasikoita on tullut tasaista tahtia, tänäänkin lähtee taas kolme maailmalle. Vielä kaksi vasikkaa tälle kuulle, sitten onkin pari-kolme kuukautta hiljaisempaa, kunnes kesällä taas alkaa ryysis.
Tietokone hajosi juuri kriittisellä hetkellä, piti kirjoittaa yksi vieraskynä-teksti, josta tulikin sitten melkoinen torso, kun se piti naputella illalla läppärillä sängyssä. No tulipa tehtyä, vaikka teksti oli kyllä ala-arvoista. Mitäpä jätin viime tinkaan, oma mokani.
Ehkä tämä tästä taas rauhoittuu, niin että ehtisin jopa säännöllisemmin kertoilla ajatuksiani ja kuulumisia tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti