Pitkästä aikaa täällä taas.
Joulu on juhlan aikaa ja pitää rauhoittua jne. Tai sitten ei. Kello herätti tänäänkin puoli viideltä, kuten kaikkina muinakin päivinä. Isännän navettapäivä, joten sehän sitten lähti omia aikojaan hommiin. Aamutyöt venyi liki yhdeksään, ei ollenkaan hyvä merkki. Ruokkija kaipaa remonttia, mikserin luukku rikkipaskana ja ykkösmatto melkein poikki. Mies söi aamupalan ja lähti korjaushommiin. Minä ajelin naapurikylälle hakemaan pistoletinsuojia, koska ne oli loppu ja illalla pitää siementää Karmen. Onneksi on noita tuttuja, joilta voi lainata tarpeen tullen.
Meillä ei olla jouluihmisiä, oikein kukaan ei syö jouluruokia, joten miksi ihmeessä minä niitä alkaisin nuttura vinossa vääntää pientä armeijaa varten, kun ne kuitenkin päätyis kanoille ja koirille. Jotka tuskin valittais, mutta eihän siinä mitään järkeä ole. Kanoille on ostettu omat kaalit, viiriäisille salaattia, pupulle lantunpala. Kuusta tähän härdellihuusholliin on turha tuoda, koska kissat tai lapset sen kaataisi kuitenkin, koristeet ois pitkin lattioita ja neulasia löytyis vielä juhannuksenakin. Ei kiitos.
Joulu on lasten juhla ja lapsille se pitää tehdä. Tai sitten ei. Miksi ressata semmoisesta, mitä ei oikeasti halua? Aivan. Aamupalaksi keitetty mannapuuro ei maistunut, esikoisen valinta oli eilinen lasagne. Päiväruuaksi sitten ranskalaisia ja kanatikkuja, joiden menekki oli noin 1000% parempi kun olisi ollut perunalaatikolla ja kinkulla. Lahjatkin on ostettu ja otettu käyttöön jo aikaa sitten, yksi jokaiselle. Lapset sai tarpeelliset tabletit, minä uuden imurin ja mies mukin, joka oli ehkä turhin lahja tässä, mutta en parempaakaan keksinyt. Syödään vielä päivän mittaan vähän jäätelöä tai/ja juustonaksuja, ja katsellaan koko päivä piirrettyjä. Eikös siinä ole ihan lasten näköinen joulu?
Jos vaikka laittaisin uuden koneellisen pyykkiä pyörimään, hommat ei lopu tekemällä, saati tekemättä jättämällä. Vaan ensin vielä yksi kuppi kahvia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti