Tumppuja, myssyjä, lisää tumppuja

Pipot tuli tehtyä, mutta tarvetta kun on, niin jatkoin talvea varten kypärämyssyillä. Ottobren kaavan sijaan kokeilin tällä kertaa Pipoiksi-kaavaa. Maksullinen, mutta pdf-kaavana samantien käytössä ja eihän noi kaavat oikeasti kalliita ole.

Ensimmäinen ongelma: ota Herra Vauhtiveikko kiinni ja mittaa päänympärys. Noin mitta saatiin pienen taistelun jälkeen, ja kaavaa piirtämään. Kankaaksi hillitty harmaa apina ja vuoreksi petrolia trikoota. Kiva tuli, mukava kaava ommella, vaikka ohjeesta poiketen surautin päänympäryksen saumurilla kuten koko pipon muutenkin. Aina plussaa kun saa koko vaatteen yhdellä koneella valmiiksi.

Sitten sovittamaan. Helvetillisen taistelun jälkeen saatiin myssy päähän, tässä vaiheessa totesin että noin-mitta oli liian pieni, eli myssy on kinni (mä oon pohjanmaalta, kinni on liian pieni, tiukka). Tämä myssy menee siis tytölle. Jolle se sopikin loistavasti. Ja kohde tuntui myssystä pitävän. Voi olla että esikoinen on jo omasta mielestään liian iso pitämään kypärämyssyjä, ne vaan olis äidin mielestä mukavia, kun varmasti pysyy päässä ja korvat piilossa. Kokeillaan pykälää isommalla uudestaan.

Koska kaava oli hyvä, niin surauttelin samasta apinasta, tällä kertaa tähkä-vuorilla vauvalle myssyn myös (muistatte ne kadonneet pipot ja pikkumyssyt) ja pitihän sitä tehdä tumput samaa sarjaa myös. Kaksi lasta ei ole jättänyt mieleen miten ne vuorilliset pikkutumput tehdään, joten avuksi KVG ja sieltä löytyi JabadabaRuun blogi ja kuvallinen ohje, 'klik' ja sen mukaan sain ensimmäisellä yrittämällä sievät tumppuset valmiiksi. Kaavan piirsin summanmutikassa parittoman tumpun pohjalta, hyvä tuli vaikka itse sanonkin. Vastasyntyneelle tietenkin hyvinkin väljä, mutta käsi kasvaa. Ja kun ei osaa lopettaa ajoissa, niin niitä vaan tulee ja tulee....

Myssyjä on muuten tuskallisen vaikea kuvata ilman täytettä, eikä talossa ole sopivan kokoista nukkea. Lehmäpehmo sai toimittaa mallin virkaa. 

Kasaripopin sijaan tänään taustahälynä äänikirja: Diana Gabaldonin Dragonfly in the amber. Eli suomeksi Sudenkorento, Muukalainen-sarjan toinen osa. Suosittelen lämpimästi, sekä suomeksi että aluperäiskielellä, eikä tv-sarjakaan huono ole. Puolistoista kirjaa tässä hyvin tiheään tahtiin kuunnelleena huomaan ajattelevani englanniksi.

Pipotalkoot

Sain lapset hoitoon, on syksyn ensimmäinen kunnon syyspäivä, siis noin kelin puolesta. Vettä tiputtaa tasaisena ihan maahan asti ja luonnollisesti viime pipokelien jälkeen kaikki pipot hukassa. Höm, kaipa ne menee vielä tämän päivän lippalakilla. Kuppi teetä viereen, leikkuupöydän raivaus (koskahan noi hyllyt sais paikoilleen, syö vähän niiden tarkoitusta kun niitä siirtelee pois tieltä sen mukaan kun jotain tekee). Tilkkulaatikko ensin viereen, sieltä kaivetaan kaikki soveliaat pipopalat esille. Sitten vasta otetaan hyllystä isompia paloja, kun tilkuista ei enää saa. Montako pipoa kaksi lasta tarvitsee? Ainakin neljä per pää. Kasaripoppi soimaan taustalle ja tuumasta toimeen.

Teemukilla on väliä

Hyväksi todetun kaavan olen löytänyt jo aikaa sitten Mehukekkerit-blogista 'klik' ja muihin en ole sen jälkeen sekaantunut. Helppo ja päähän sopiva, video auttaa alkuun jos on piponoviisi. Enkä tälläkään kertaa muistanut, että meidän pienipäisille lapsille pitää jättää saumanvarat leikkaamatta, joten ekasta piposta tuli äidin päähän sopiva, vaikka koko oli 2-3 vuotiaalle. Tai sitten minä olen pienipäinen.

Johan sitä vihdoin ja viimein malttoi käyttää melkein loppuun ihanan Bambi-kankaan, jonka olen ostanut esikoista odottaessani. Yhden bodyn siitä olen ommellut. Ehkä oli jo aika lopettaa kankaan hilloaminen, esikoinen on kohta 3,5 vuotias. Vielä siitä lopusta saa vaikka vauvalle jotain söpöä, housut ehkä.

Itsehillintä petti eilen Eurokankaassa, piti hakea vain pari kaksoisneulaa. Päädyin penkomaan palalaareja, mistä ei tällä kertaa löynyt mitään, mutta sitten silmään iski tuo Star Wars-kangas, ja näin miten siitä tulee pojalle jotain hienoa. Tasapuolisuuden nimissä piti sitten ostaa tytölle myös jotain, hiirulaiset sopii passelisti tunikaan ja leggareihin. Tai ihan paitaan ja väljempiin housuihin. Ei tiedä vielä, fiiksellä mennään. Isäntä totesi lakonisesti, että hän arvasi, etten pääse ulos kyseisestä kaupasta ostamatta kangasta. No sori, mulla ei ole itsehillintää.

Piti sitten ommella myös tulokkaalle pari pipoa, koska johonkin todella hyvään jemmaan olen laittanut kaikki pikkupipot, kypärämyssyt ja muut vastaavat.

Kummasti sitä saa aikaan kun ei ole apukuskeja säätämässä. Toissapäivänä juuri puhuttiin, että olis pitäny laittaa lapset hoitoon jo aiemmin,  Vaikka tänä aamuna Neiti Tahtotila jäi itkien, mutta eipä se siitä rikki mene. Huutaahan se kaikki päivät kotonakin.

Kesä -18 pakettiin

Ihan aluksi itselle muistiin, että osta uusi näppis. Tämä langaton logitech lentää ihan just tuuletusikkunasta takapihalle. Pät-pät-pätkii pahemmin kun meikäläisen muisti ja se on jo paljon se. Hajotin jo suutuspäissäni viimeksi toisen pikkunipsun tuolta takaa, mikä kääntää näppistä muka parempaan asentoon.

Syksy siis tuli. Ja hiljaa siellä takarivissä, minun mietelmäni, minun blogini ja nyt on syksy kun sanon niin. Ennen olen rakastanut kesää, on lämmintä ja valoista ja kaikkea muutakin ihanaa. En enää. Syksy tuo helpotuksen jumalattoman hektiseen työtahtiin, armottomaan stressiin ja niistä johtuviin riitoihin mitä väistämättä tulee. Ymmärrettävää, kesän aikana on ihan toisenlainen työtahti mitä syksyllä, saati talvella ja kesällä tehdään se seuraavan vuoden tulos, jos rehut menee perseelleen, niin se tietää sitten lisälaskuja rehupuolella, eläinlääkärin laskuja ja varsinkin niitä harmaita hiuksia.

Kesä oli tuskastuttavan kuuma, ihan järkyttävä suorastaan. Keväällä näytti siltä, että mitähän ihmettä ens talvena syötetään lehmille, kun heinät vaan juroo veden puutteessa ja viljat ei lähteneet ollenkaan itämään. No sateita sitten kuitenkin saatiin sopivissa määrin, sopivina aikoina ja sopivalla kovuudella. Ykkössato sai sopivat buustit kun ajoitettiin apulannan levitykset pienen saderintaman edelle, liian kuivassa ei nekään tehoa. Ykkösteolla ei satanut vettä, mikä sinänsä on jo ihme, meillä on totuttu siihen, että yks ukkoskuuro pyyhkäisee yli kesken teon, liettää pellot niin, että vetokisoiksi menee ja kaikki vituttaa. Rehua tuli kohtuullisesti, laatu on hyvää ja jos on pakko jossitella, niin muutamalla päivällä olis vielä pitänyt siirtää, kuitua jäi uupumaan. Isäntä ajoi uudet apulannat heti rehunteon päälle, saatiin sopiva sade siihen ja jäätiin odottelemaan kakkosta.

Kuivat heinät jäi tänäkin kesänä tekemättä, sopivan pitkää varmaa (mikä säässä on koskaan varmaa??) poutajaksoa ei lupaillut. Sitä onneksi saa ostettua. Kakkossato meni sitten melko lailla nappiin. Tavaraa tuli kiitettävästi, sekaan ajettiin vähän kokoviljaa ja säätkin suosi. Eikä edes tapeltu rehuntekoaikana, kummallakaan. Sekin on jo saavutus kahden helposti hermostuvan uppiniskaisen juntturan taloudessa. Puinnit saatiin ennätysaikaisin valmiiksi, viljan laatu on hyvää, sitä tuli riittävästi ja olkia on joka ladonnurkka pullollaan. Ennen puinteja tuli se viileämpi jakso, täällä kävi jopa yhtenä yönä pakkasen puolella, mikä luojan kiitos lopetti heinänkasvun. Eipähän tarvitse enää murehtia, että pitääkö tässä vielä kolmossadon tekoon alkaa, sekin olisi ollut ensimmäinen kerta ikinä tällä tilalla. Omiin tarpeisiin kun tavaraa jo on, ja näinä talousaikoina jokainen lasku jota ei tule, on helpotus. Toisaalta monilla tulee talvella puutetta rehusta, varmasti ylimäärät olisi saanut myytyä, mutta kun siinä on aina se mutta.

Mies rassaa paskakärryä parhaillaan, enää paskanajot ja kyntö, niin alkaa tämän vuoden härdellit olla taputeltuna. Ja ne on onneksi sellaisia hommia, mitä ei tarvise tehdä säätiedotuksia tuijottaen, vaan kelpaa vähän huonompikin keli. Ja koska appiukko aka vanha voima tykkää kyntää, niin mikäs siinä. Isäntää ajaa paskiskärryn kanssa edeltä, siinä hommassa voi olla pieniä apukuskeja matkassa, mikä taas helpottaa täällä tuvan puolella. Huomaa lapsista, että isi on ollut liikaa pois, nyt kun itse en navetalla pysty käydä, niin sekin isiaika on pois.